Raviponi ratsuna

Vuoden 2015 lopulla innostuin Nellin ratsastamisesta, silloin poni oli mennyt jo montéa ja osasi perusjutut. Itse olin ratsastanut vasta vuoden epäsäännöllisesti, ja aluksi lähinnä yritin vain pysyä Nellin kyydissä. Ensimmäisillä kerroilla ratsastin ponisatulalla, jossa en edes pystynyt istumaan, mutta onnekseni entiseltä tallilta saatiin lainaan (ja myöhemmin ostettiin) ponille sopiva Mustangin satula. 

Yhtään kuvaa vanhalla satulalla ratsastuksesta en löytänyt.

Yllä oleva kuva on ensimmäinen tallessa oleva ratsastuskuva minusta ja Nellistä, syksyltä 2015.

Aluksi Nepaa jouduttiin ratsastamaan sekin kanssa, kun ponilla oli oma leikki pistää pää maahan ja pukitella.

Siitä se innostus sitten lähti, treenattiin kentällä keskimäärin neljä kertaa viikossa. 

Kesällä 2016 innostuin viemään Nelliä eteenpäin esteillä, ja hetken jo kuvittelin meidän pääsevän kilpailuihin asti. Ponilla oli kapasiteettia esteille, ja meillä oli hyvä ratsastuksenopettaja, joka auttoi meitä eteenpäin. Tuona kesänä treenasimme lähes pelkästään ratsujuttuja, ja ajaminen jäi melkein kokonaan.

Treenasimme pääosassa kentällä, mutta kävimme myös useasti ilman satulaa maastossa, jossa välillä maisemat vaihtui liiankin nopeaan...

 Meillä kävi muutama vieras kuski ratsastamassa, ja Nelliä kehuttiin maasta taivaisiin. Harjoiteltiin myös pohkeenväistöjä, jotka Nepa oppi nopeaan, mutta nykyään taidot ovat vähän ruostuneet. Kävimme myös lähes joka lauantai ratsastustunnilla, sieltä sain parhaat vinkit ponin ratsastukseen.

(c) Iida Lind

 Nellin suurimpia ongelmia oli puomit, ne joko pakolla kierrettiin tai hypättiin kaksi ensimmäistä ja kolmanteen meinattiin kompastua.

Niitä treenattiin paljon, ja lopulta poni oppi menemään ne oikein.

Myös pään alas vetäminen ,ryöstöyritykset ja pystyyn hyppiminen jäivät kokonaan pois.

Syksyllä 2016 kuitenkin innostuin taas ajamisesta enemmän, ja siihen jäikin meidän tavoitteellinen ratsastus. Itse myös menin kasvamaan pituutta, joten järkevintä oli jättää ratsastus harvemmalle.

Kuvan este 60cm

Jos en olisi kasvanut Nellille liian pitkäksi, eikä ravikärpänen olisi purrut, olisikohan minusta ja Nepasta voinut tulla enemmän? Ken tietää, barbi ei.

Nellistä kuoriutui pieni ratsu, hyppäsimme parhaillaan 50cm ratana, korkeammallekin olisi kapasiteettia löytynyt, mutta kuski jänisti.

Pääsimme myös menemään useasti ilman kuolaimia, homma toimi yhtä hyvin kuin kuolaimillakin.

Kävimme myös 45 kilometrin vaelluksella, jossa Nelli toimi yllättävän hyvin ja meidät ikuistettiin useiden vastaantulevien puhelimiin. 

Hyvästejä Nellin ratsastamiselle en kuitenkaan ole sanonut, ratsastan sillä vielä muutaman kerran kuukaudessa rennosti.

Taidot ovat hieman ruostuneet, niin ponilla kuin kuskilla. Meillä on taas kenttä käytettävissä, joten pääsen hieman muistuttelemaan Nelliä, miten ratsujutut menivätkään.

Yllättävän onnistuneesti olemme selvinneet, olen kehittynyt Nepaa ratsastaessani enemmän kuin minkään muun hevosen kanssa.

Nellin selästä olen lentänyt useammin kuin muiden hevosten (shetlanninponeja lukuun ottamatta), nopeasti laskettuna kolmen vuoden aikana seitsemän kertaa.